Kuubalaisen musiikin elävät legendat Euroopassa osa 2: Tero Toivanen

TERO TOIVASEN merkitys kuubalaiselle musiikille Suomessa on samaa luokkaa kuin Beatlesin merkitys pop-musiikille. Vuonna 1982 Tero kasasi yhdessä Risto Vuorimiehen kanssa ensimmäisen suomalaisen kuubalaista son-musiikkia soittavan yhtyeen, Septeto Sonin, jonka musiikillisena johtajana hän toimii yhä tänäkin päivänä. Tero hurahti son-musiikkiin niin perinpohjaisesti, että muutti Kuubaan vuonna 1992. Nykyään hän asuu Suomessa kuubalaisen vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Haastattelin Teroa 18.4.2016.

1. Miten löysit kuubalaisen musiikin?

"Lähdimme Heikki Lajusen kanssa keväällä (1981?) Tukholmaan keikalle teatteriproduktion mukana, johon Heikki oli säveltänyt musiikin Edith Södergranin runoihin. Mä soitin kontrabassoa ja Heikki lauloi ja soitti kitaraa. Matka tehtiin tietysti laivalla. Ostin laivan kaupasta pullon whiskyä ja se tuli siinä jammailun lomassa tietysti juotua. Seuraavana aamuna mulla oli aivan kauhea krapula.

Saavuimme Tukholmaan. Siellä menimme korkean mäen päällä olevan korkean kerrostalon ylimpään kerrokseen. Asunnossa asui suomalaisia boheemeja kommuunissa. Aurinko paistoi ihanasti ikkunasta. Makasin patjalla oksennuspussi vieressäni. Tapani Saarinen laittoi musiikkia soimaan kasetilta. Koin mielettömän välähdyksen. Musiikki meni aivan suoraan syvään sieluuni ja sai minut euforiseen tilaan. Kysyin Tapanilta, mitä ihmettä tämä ihana musiikki oli. Hän kertoi, että se oli kuubalaista perinnemusiikkia, jota kutsutaan soniksi. Siltä istumalta päätin ottaa asiasta selvää.

Kun palasin Suomeen, menin Tapanin neuvosta katsomaan Hasse Wallin bändin keikkaa. Bändin mukana soitti Risto Vuorimies. Hänen takiaan menin keikalle. Ripa tuli väliajalla istumaan kanssani ja laittoi kuulokkeet korviini. Kasetilta kuului tuota musiikkia, johon olin juuri rakastunut. Ripa oli itse äänittänyt omaa soittoaan. Saman tien sovittiin tapaaminen Ripan Siboney-tilalle Sipooseen. Ei mennyt kauaa enää siihen, että Septeto Son syntyi vuonna 1982."

2. Sinut tunnetaan ennen kaikkea kuubalaisen tresin soittajana eli treserona. Mikä tresissä on kiehtovinta?

"Vuonna 1984 Septeto Son teki ensimmäisen Kuuban matkansa, jonne saimme kutsun itseltään Armando Hartilta, joka oli tuohon aikaan Kuuban kulttuuriministeri. Meidät kutsuttiin esiintymään Son-festivaaleille Bayamoon ja Manzanilloon. Saavuimme Havannaan ja meidät majoitettiin kuuluisaan Hotel Nacionaliin. Sitten alkoi tapahtua.

Olimme ottamassa hissiä omaan hotellihuoneeseemme ja samaan hissiin tuli kaksi mustaa vanhaa herraa. Ainakin toisella heistä oli kultainen mitali rinnassa. Hississä aloimme keskustelemaan herrojen kanssa. Toinen herroista, joka myöhemmin paljastui Cotániksi (Octavio Sánchez Olaguive), osoitti toista vielä vanhempaa herraa ja sanoi, että hän on Kuuban paras tresero. Me oltiin kohteliaan epäuskoisia. Miten me oltaisiin voitu törmätä heti ekana päivänä Kuuban parhaaseen treseroon hotellimme hississä? Tämä tresero oli Reyes “Chito” Latamblet. Kerroimme olevamme

suomalaisia son-muusikoita. Saman tien päätimme pitää jamit Hotel Nacionalin patiolla. Haimme soittimet ja pidimme ikimuistoiset jamit Chito Latambletin, Cotánin, Cotánin pojan ja Septeto Sonin kesken.

Edelleen tänäkin päivänä Chito Latamblét on minulle Kuuban paras tresero ja minun esikuvani. Chito Latamblet oli palkittu kultaisella kuttuurimitalilla changüí-musiikin perinteen ylläpitäjänä ja taitajana. Chiton soitto sai minut haluamaan oppia soittamaan tresiä. Risto Vuorimies sai tuolla kiertueella käsiinsä kasetillisen julkaisematonta changüí-materiaalia, jolla Chito soittaa yhtyeineen. Tein kopion kasetista ja opettelin sen alusta loppuun. Näin opin soittamaan tresiä."

3. Toimit Santiago de Cubassa legendaarisen son-yhtyeen, Guitarras y Trovadoresin, johtajana 1990-luvulla. Miten pääsit yhtyeen johtajaksi, vaikka olet ulkomaalainen?

"Muutin Santiago de Cubaan asumaan 1992. Etsin yhtyettä, jossa soittaa ja kuulin muusikoilta, että Guitarras y Trovadores etsii treseroa. Menin koesoittoon, jossa minua kuuntelivat yhtyeen johtaja Angél Villavicencio ja administrador José “Papito” Ochoa (Eliades Ochoan nuorempi veli). Minut valittiin yhtyeeseen treseroksi. Kun olin soittanut 10 kuukautta yhtyessä, Felix Valera tuli kotiini kysymään, haluaisinko johtaa Guitarras y Trovadores -yhtyettä. Hän oli tuohon aikaan Empresa de la Músicassa johtamassa perinnemusiikin (Música Tradicional) -osastoa. Yhtyeen kesken äänestettiin ja minut valittiin bändin johtajaksi. Tämä tapahtui siis vuonna 1993."

4. Mikä on ollut huippuhetkesi muusikkona?

"Jokainen hetki, kun henki laskeutuu ja muutun välittäjäksi.

Dokumentoituna hienompia hetkiä on ollut vuosi 1992 Yaterasissa, jossa soitan yhdessä Changüí de Guantánamon kanssa. Minä soitan tresiä ja Cambrón laulaa. Teimme Rumbasauna -elokuvaa ja Kari Karmasalo sai tämän hienon hetken taltioitua. Sain jamin jälkeen kuulla, että soitin aivan kuin Chito ja bändin varsinainen tresero (Chiton seuraaja) oli kyllä aika mustasukkainen."

5. Mikä sinulle on tärkeintä musiikissa?

"Päästä flow-tilaan, jossa henki laskeutuu ja muutun välittäjäksi."

6. Asuit Kuubassa kymmenisen vuotta ja palasit perheinesi Suomeen. Oletko aikeissa vielä palata Kuubaan?

"Kun pääsen eläkkeelle, on erittäin mahdollista, että palaan Santiago de Cubaan."