Heikki Lajunen – Rumba-Akatemian isoisä

MITÄ tulee kuubalaiseen musiikkiin Suomessa, Heikki Lajunen oli yksi sen suurista. Suomen ensimmäiseksi rumbalaulajaksikin tituleerattu ”Hessu” oli mukana jo legendaarisen Septeto Son -yhtyeen ensimmäisissä harjoituksissa vuonna 1982, mutta vakinaisti paikkansa laulusolistina vasta vuonna 1984. Tällä tontilla hän jatkoikin aina vuoteen 2003 asti, jolloin bändin nimikin oli jo vaihtunut kahteen otteeseen: El Septeton kautta taas takaisin Septeto Soniksi.

Kuubassa Heikki kävi Septeto Sonin kanssa neljä kertaa 1980-luvulla ja New Yorkissa vuosina 1990, 2000 ja 2001. Heikki oli laulajana ilmiömäinen. Hän on yksi harvoista suomalaisista, joilla on ollut kyky omaksua suvereenisti kuubalaisen musiikin takapotkuajattelu, laulaa ja soittaa clavea samaan aikaan ja improvisoida täysin uskottavasti niin sonia, changüita kuin rumbaa – ja kaikki tämä puhumatta juurikaan espanjaa.

”Hessu oli vahva oman tiensä kulkija” – Risto Vuorimies, ystävä ja yksi Septeto Sonin perustajista

RUMBAA alettiin Suomessa soittaa vuoden 1984 korvilla samaisten Septeto Sonin jäsenten toimesta. Risto Vuorimies ja Sanna Kuusisto olivat käyneet Kuubassa opiskelemassa musiikkia ja toivat opit Suomeen. Rumbahulluus levisi nopeasti Tero Toivaseen, Peter Lomaniin, Heikkiin ja moneen muuhun. Samalta vuodelta 1984 on olemassa hieno taltiointi YLE:n Elävässä arkistossa, joka on tiettävästi ensimmäinen rumba-esitys Suomessa perinteisellä rumbakokoonpanolla. Tuossa esityksessä Heikki ei ollut mukana, mutta hän keikkaili kokoonpanossa guiana eli solistina vuosina 1984-86.

Heikki on myös ikuisesti Rumba-Akatemian isoisä, sillä hän oli meidän opettajien Teron ja minun isäni. Heikki lähti rumbataivaseen 65-vuotiaana, aamupäivällä 14.10.2017. Häntä ilman koko Rumba-Akatemiaa ei siis olisi olemassa. Heikki ja äitimme Maarit Rantanen, joka oli myös mukana tuossa Suomen ensimmäisessä rumbakokoonpanossa vuosina 1985-86, välittivät innostuksensa kuubalaiseen musiikkiin meille pojille, kun olimme pieniä – soitimme sonia ja rumbaa perhebändillä omassa olohuoneessa.

HEIKKI soitti myös bassoa, kitaraa, pianoa, marakasseja ja clavea. Hän sävelsi paljon muiden kirjoittamia runoja, lauloi prigressiivista rockia ja teki myös omaa suomenkielistä musiikkia, jossa oli usein paljon vaikutteita kuubalaisesta musiikista. Heikki julkaisi kaksi levyä omaa musiikkiaan: Jalanjälkiä (1995) ja Hiljaa totta (2014).

”Hessu oli ainutlaatuinen ja aito, herkkä runoilija ja säveltäjä, joka löysi runoista sen syvimmän viestin musiikin kautta.” – Tero Toivanen, ystävä ja Septeto Sonin johtaja

Yksi Heikin viimeisimmistä äänityksistä oli Ginigua, joka on sovitus perinteisestä kuubalaisen Santería-uskonnon seremonialaulusta Oddua-jumalalle.

Heikki Lajunen, 6.1.1952 - 14.10.2017